30.5.–21.6.2012 Mirimari Väyrynen: Tuhkaantunut maa

news_vayrynen

Mirimari Väyrynen: painting installation in tm gallery 30.5.-21.6.2012.

The works deal the subject of forest fires and the exhibition consists of, both pictorial and object kind elements of a woodland, such as ash, burnt wood and landscape paintings.

Tuhkaantunut maa käsittelee menettämistä sekä muiston merkitystä ja vaikutusta elämäämme. Galleriatilaa hallitsee palaneen metsän ja tuhotun maiseman kuvasto.

Näyttely rakentuu kuvallisista, aineellisista ja esineellisistä metsän elementeistä. Tuhkan sävyisten, panoraaman kaltaisten maalausten lisäksi tilaan levittäytyvä teoskokonaisuus muodostuu palaneen puun rungoista ja osista sekä tuhkasta, jota on näyttelytilassa osittain lattiapintaa peittävänä harsona sekä läpinäkyviin laatikoihin kerroksittain säilöttynä.

Olen toteuttanut näyttelyn maalaukset hidasta tekniikkaa käyttäen menetyksen aiheuttaman surun tunteen työstämisen kuvastamisena. Valokuvat ovat toimineet maalausten lähtökohtina ja työprosessin aikana ne ovat tarjonneet pyrkimyksen päämäärään, pettämättömyyteen ja muuttumattomuuteen. Maalaukset ovat syntyneet useista, ohuista maalikerroksista, jotka pyyhkivät pois edellisen kerroksen ei toivottua jälkeä. Lisäksi teokset ovat moni osasia kertoen siitä, ettei mikään ole kokonaiskuva tai kokonainen kuva. Myös menetykseen liittyvä tyhjyys kuvastuu maalauspinnalla.

Eletty ympäristö, metsä, kiinnittyy ja sulautuu osaksi identiteettiämme sekä kokemusmaailmamme muotoutumista. Maalattu muistojen ja tunteiden ilmenemistä metsän kuvaston kautta sekä sitä, miten aistimme ympäröivää muistojen heijastumina.

Eletty muuttuu hetkestä mielen arkistoksi ja kerääntymäksi muodostaakseen osan sitä mitä olemme. Muisto on voimakas vaikuttaja, kantajansa kahlitsija tai mentori. Näyttelyssä kuvastuu kertaantuvasti tuhon kulo, sillä teoksien aiheisiin on jäänyt jälki tuhoutumisesta ja ne myös ilmentävät tuhotuksi tulemisen mahdollisuutta. Vastakohtia erottava raja onkin herkästi mureneva. Teokset pyrkivät osaltaan toimimaan muistomerkkinä, jättämään pysyvän jäljen tapahtuneesta ja estämään muistoa liudentumasta merkityksettömäksi menneeksi, mutta myös virranneen ajan työstämä aines hälventää kytevää kitkerän tuhkan peitettä ja tarjoaa vaihtoehdon kiinnittää menetetty tietämykseen ja ymmärrykseen.